Lapasen peukalo on se kohta, jossa moni muuten sujuva neuletyö pysähtyy ja ohjetta joutuu lukemaan kolmeen kertaan. Tässä artikkelissa käydään läpi lapasten ja kintaiden peukalon neulomistekniikat: apulankamenetelmä, peukalokiila ja jälkikäteen tehtävä peukalo. Kun tiedät, miten kukin toimii, osaat valita oikean tavan lankaan, kuvioon ja käyttäjän käteen sopivaksi, eikä peukaloon jää reikiä.
Lapanen ja kinnas tarkoittavat käytännössä samaa asiaa. Kinnas on monella seudulla, erityisesti Itä-Suomessa, arkisempi sana. Joskus sillä tarkoitetaan paksumpaa työlapasta. Peukalon tekniikka on sama kummassakin.
Kolme tapaa tehdä lapasen peukalo
Apulankamenetelmä on suomalaisissa ohjeissa yleisin. Kun kämmentä on neulottu peukalon kohtaan asti, peukalon silmukat neulotaan eriväriselle apulangalle. Sitten ne siirretään takaisin vasemmalle puikolle ja neulotaan uudelleen varsinaisella langalla. Työ jatkuu suoraan kärkeen asti. Lopuksi apulanka puretaan, avautuneet silmukat poimitaan puikoille ja peukalo neulotaan.
Peukalokiila on tuttu norjalaisista ja amerikkalaisista ohjeista. Resorin jälkeen kämmenen sivulle aletaan lisätä silmukoita kahden silmukkamerkin väliin, yleensä joka kolmannella kerroksella. Kiila kasvaa kolmion muotoon, kunnes siinä on 13-17 silmukkaa. Sitten kiilan silmukat siirretään odottamaan ja kämmentä jatketaan.
Jälkikäteen tehty peukalo (afterthought thumb) muistuttaa apulankamenetelmää, mutta peukalon paikkaa ei merkitä etukäteen. Lapanen neulotaan valmiiksi putkena, ja peukalon kohdalta katkaistaan yksi silmukka. Kerroksen silmukat puretaan auki molempiin suuntiin. Tekniikka vaatii hermoja, mutta siitä on hyötyä, kun lapaselle ei tiedetä vielä omistajaa tai kun peukalo halutaan tarkalleen oikeaan kohtaan sovituksen perusteella.
Milloin mikin tekniikka toimii parhaiten
Apulanka sopii hyvin kirjoneuleeseen ja raitoihin, koska kämmenen kuvio jatkuu katkeamatta peukaloaukon ohi. Se on myös nopein tapa lastenlapasiin, joissa peukalo on vain 10-12 silmukkaa ympäriinsä. Peukalo jää suoraan kämmenestä lähteväksi, joten se istuu parhaiten kapeaan käteen.
Kiila antaa enemmän tilaa peukalon tyveen. Se kannattaa valita leveäkämmeniselle käyttäjälle ja työlapasiin, joissa kättä puristetaan, kun käsissä on lapio tai halkoja. Sileään neuleeseen kiila on luonteva, mutta kirjoneuleessa se rikkoo kuvion, ellei kiilalle ole suunniteltu omaa kuviota. Norjalaisissa Selbu-lapasissa kiilan kuvio on usein piirretty tähän tarkoitukseen.
Kokenut neuloja katsoo ensin lankaa. Paksu, joustamaton lanka, kuten tiukkakierteinen suomenlampaan villa tai aran-paksuinen sekoitelanka, kiristää apulankapeukalon tyveä. Silloin kiila tai pari lisäsilmukkaa aukon reunoille ratkaisee ongelman. Joustava merinovilla antaa enemmän anteeksi. Lankojen erot on käyty läpi tarkemmin artikkelissa suomenlampaan, merinon ja alpakan eroista.
Apulankapeukalo askel askeleelta
Esimerkkinä on aikuisen naisen lapanen Novitan 7 Veljestä -langasta. Puikot ovat 3,5 mm, silmukoita on 44 ja kämmenen ympärys noin 19-20 cm. Sama periaate toimii muillakin langoilla, kun silmukkamäärä lasketaan omasta neuletiheydestä.
1. Neulo kämmentä resorin jälkeen 4-6 cm. Aikuisella peukaloaukko on yleensä noin 2 cm resorin yläpuolella, kun resori on tavallisen mittainen. Mittaa käyttäjän kädestä, jos mahdollista.
2. Neulo peukalon silmukat apulangalle. Peukaloon tarvitaan noin viidesosa kämmenen silmukoista, tässä 8-9 silmukkaa. Käytä sileää, eriväristä puuvillalankaa, joka on samanpaksuista tai vähän ohuempaa. Pörröinen mohair tarttuu silmukoihin, eikä sitä saa purettua siististi.
3. Peilaa paikka. Oikeassa lapasessa peukalo tulee kämmenpuolen toiseen reunaan, vasemmassa vastakkaiseen. Merkitse puoli heti, ettei toisesta tule samaa kättä.
4. Poimi silmukat. Kun lapanen on valmis, poimi silmukat apulangan alapuolelta ja yläpuolelta ennen kuin purat sitä. Yläreunasta saat yhden silmukan vähemmän kuin alareunasta.
5. Poimi lisäsilmukat kulmista. Nosta molemmista kulmista 1-2 silmukkaa välilangasta kiertäen. Näin peukalossa on 18-20 silmukkaa. Neulo peukaloa noin 5-6 cm eli peukalokynnen puoliväliin asti, kavenna nopeasti ja kiristä lanka viimeisten silmukoiden läpi.
Neljä tai viisi sukkapuikkoa on peukalossa helpoin vaihtoehto. Magic loop -tekniikka pitkillä pyöröpuikoilla toimii myös. Eri vaihtoehtojen hyödyistä kerrotaan enemmän artikkelissa pyöröpuikoista ja sukkapuikoista putkimaisissa töissä.
Myytti: apulankapeukalo on heikompi kuin kiila
Kiila mainitaan usein kestävämpänä vaihtoehtona, ja apulankapeukalo saa maineen reikäisenä ja heikkona. Väite pitää paikkansa vain, jos kulmia ei vahvisteta. Reiät syntyvät kulmiin, kun silmukoita poimitaan vain aukon ylä- ja alareunasta. Kun kulmista nostetaan kiertäen 1-2 silmukkaa ja ne kavennetaan pois peukalon toisella tai kolmannella kerroksella, liitoksesta tulee yhtä tiivis kuin kiilassa.
Peukalon kestävyyteen vaikuttaa enemmän lanka kuin tekniikka. Pelkkä alpakka tai pehmeä merino hankautuu peukalon tyvestä puhki 1-2 talvessa. Sekoitelanka, jossa on 20-25 % polyamidia, kestää huomattavasti pidempään.
Yleisimmät virheet peukalon neulonnassa
Kaksi oikean käden lapasta. Tämä on tavallisin virhe. Lapanen, jossa ei ole kuviota, toimii kummassakin kädessä, mutta kirjoneuleessa ja kämmenpuolen kuvioissa ero näkyy heti. Kirjoita paperille ”O” ja ”V” ja peukalon puikko ennen kuin aloitat toista lapasta.
Kiristetty lanka kulmissa. Kun peukalon ensimmäistä kerrosta neulotaan, lanka kiristyy helposti puikkojen vaihtokohdissa. Neulo ensimmäinen kerros löysästi ja jätä ylimääräiset langanpäät pitkiksi. Kulmien pienet aukot voi parsia umpeen langanpäillä, kun ne kätketään. Ohjeet siistiin viimeistelyyn löytyvät artikkelista neuleen lopettamisesta ja päiden kätkemisestä.
Väärä peukalon korkeus. Jos aukko on liian alhaalla, peukalo hankaa ranteeseen. Jos se on liian ylhäällä, kämmen pussittaa. Lasten lapasissa tämä korostuu, koska kämmenosa on lyhyt ja jo yhden sentin virhe tuntuu. Sovita kesken työn aina kun se on mahdollista.
Suomalainen lapasperinne ja talvikausi
Lapasia neulotaan eniten syys- ja marraskuussa, kun pimeät illat alkavat ja joululahjalista pitenee. Villasukkien ohella lapaset ovat suomalaisen käsityölahjan klassikko. Lahjaksi neulotuissa lapasissa jälkikäteen tehtävä peukalo on käytännöllinen, koska sen paikkaa voi siirtää vielä, kun kädestä on otettu mitta.
Monissa kotimaisissa lankakaupoissa Helsingistä Rovaniemelle myydään valmiita lapaspaketteja, joissa on 100-150 g lankaa ja ohje. Hinta on noin 15-35 €, ja käsinvärjätyissä indielangoissa hinta voi nousta 40 euroon. Lapasia vuoritetaan joskus fleecellä, mutta ompelukankaat ostetaan kangaskaupasta, eivät lankakaupasta.
UKK
Montako silmukkaa lapasen peukaloon tarvitaan?
Aikuisen lapasessa peukalon ympäryksessä on yleensä 16-20 silmukkaa, kun lanka on DK- tai sport-paksuista. Lapsen lapasessa riittää 10-14 silmukkaa. Peukaloaukko on noin viidesosa kämmenen silmukkamäärästä, ja tähän lisätään 2-4 kulmista poimittua silmukkaa.
Voiko peukalokiilan tehdä kirjoneuleeseen?
Voi, mutta kiilaan kannattaa suunnitella oma pieni kuvio, esimerkiksi pystyraita tai pikkuruutu. Silloin kämmenen pääkuvio ei katkea. Jos haluat yksinkertaisemman ratkaisun, apulankamenetelmä toimii kirjoneuleessa parhaiten.
Miksi peukalon kulmiin tulee reikiä?
Aukon reunoista poimitut silmukat jättävät kulmiin väljän välilangan. Poimi kummastakin kulmasta 1-2 lisäsilmukkaa kiertäen ja kavenna ne pois parilla seuraavalla kerroksella.
Yhteenveto: valitse peukalo käden ja langan mukaan
Apulankapeukalo on nopea, ja se sopii kirjoneuleisiin ja lastenlapasiin. Kiila sopii leveään kämmeneen ja työlapasiin. Jälkikäteen tehty peukalo toimii silloin, kun lopullinen käyttäjä on vielä epäselvä. Tekniikasta riippumatta kulmat kannattaa vahvistaa, lapaset peilata ja peukalo mitata oikeasta kädestä. Kun lapasen peukalo onnistuu kerran, toinen syntyy jo ilman ohjetta.