Virkkuukoukkujen koot ja kahvat – ergonomia

Virkkuukoukkujen koot ja kahvat – ergonomia

Virkkuukoukkujen koot ja kahvat ratkaisevat, tuleeko virkkauksesta rentouttavaa iltapuuhaa vai kipeä ranne parin tunnin jälkeen. Tämä artikkeli on virkkaajalle, joka miettii, mikä koukun koko sopii mihinkin lankaan ja kannattaako ergonominen kahva maksaa. Kun koko ja kahva sopivat käteen, silmukat tasoittuvat, tiheys pysyy samana ja virkata jaksaa pidempään ilman sormien jäykistymistä.

Virkkuukoukun koko – mitä millimetrit kertovat

Virkkuukoukun koko ilmoitetaan Suomessa millimetreinä, ja luku tarkoittaa varren paksuutta. Kärki, kurkku ja kahva eivät vaikuta numeroon. Silmukan koko määräytyy siitä kohdasta, jonka ympäri lanka kiertyy, eli varresta.

Amerikkalaisissa ohjeissa näkyy usein kirjaintunnuksia. Yleisimmät vastaavuudet ovat E = 3,5 mm, G = 4 mm, H = 5 mm, I = 5,5 mm ja J = 6 mm. Brittiläisissä vanhoissa ohjeissa numerointi menee toisin päin, eli suurempi numero tarkoittaa ohuempaa koukkua. Kirpputorilta löytyneen 1970-luvun ohjeen kanssa kannattaa siis olla tarkkana.

Karkea jako lankapaksuuksien mukaan:

  • Pitsilanka ja virkkuulanka: teräskoukut 0,6-1,75 mm
  • Fingering ja sukkalanka: 2-3 mm
  • DK ja sport: 3,5-4,5 mm
  • Worsted ja aran: 5-6 mm
  • Chunky ja super bulky: 7-15 mm

Langan vyötteessä oleva suositus on lähtökohta, ei sääntö. Amigurumissa koukku valitaan tarkoituksella 0,5-1 mm vyötettä pienemmäksi, jotta pinnasta tulee tiivis eikä täyte kuulu läpi. Ilmavassa huivissa mohair-silkkisekoitteella voi taas käyttää 5 mm koukkua, vaikka lanka on ohutta kuin lace. Koukun valinnasta ja perussilmukoista löytyy lisää artikkelista virkkauksen perusteet.

Myytti: sama millimetrikoko tarkoittaa samaa koukkua

Yleinen oletus on, että 4 mm on 4 mm merkistä riippumatta. Varren paksuus voi täsmätä, mutta pään muoto ei. Koukkuja on kahta päätyyppiä: suorapäinen (inline), jossa kurkku on samassa linjassa varren kanssa, ja kapeneva (tapered), jossa pää on pyöreämpi ja kurkku ulkonee.

Suorapäinen koukku tekee tasaisempia silmukoita ja sopii tiukkaan virkkaukseen. Kapeneva liukuu silmukoihin helpommin ja on monen mielestä nopeampi. Jos tiheys muuttuu kesken peiton virkkauksen, syy voi olla koukun merkin vaihto, vaikka koko pysyi samana. Kokenut virkkaaja tekee koko projektin samalla koukulla. Jos koukku katoaa, uusi ostetaan samaa mallia, eikä mitä tahansa laatikosta löytyvää.

Ergonomiset kahvat ja niiden erot

Perinteinen alumiinikoukku on ohut tanko, jossa on pieni litteä peukalotuki. Hinta on 2-4 €, ja se toimii hyvin lyhyissä töissä. Tunnin yhtäjaksoinen virkkaus ohuen varren kanssa saa kuitenkin sormet puristamaan, ja juuri puristus väsyttää käden.

Ergonomisessa kahvassa tartuntapinta on paksumpi, yleensä 10-15 mm, ja materiaali pehmeää kumia, silikonia tai muotoiltua muovia. Tunnettuja malleja ovat Clover Amour, Tulip Etimo, Prym Ergonomics ja KnitPro Waves. Yksittäinen koukku maksaa 6-15 €, ja 8-10 koukun sarja kotelossa 50-90 €. Puukahvaiset koukut ovat oma ryhmänsä: ne tuntuvat lämpimiltä, mutta lakattu puu voi olla liukas hikisessä kädessä.

Kahvan sopivuus riippuu otteesta. Kynäotteessa koukkua pidetään kuin kynää, ja tähän sopii lyhyt, pyöreä ja keskeltä paksunnettu kahva. Veitsiotteessa kämmen on koukun päällä, ja tähän sopii pidempi ja litteämpi kahva, joka asettuu kämmentä vasten. Kaverin suosittelema koukku voi tuntua kömpelöltä, jos hän virkkaa eri otteella.

Ergonomia käytännössä – käsi, ranne ja tauot

Paksu kahva ei yksin estä rasitusta. Kipu johtuu useimmiten liian tiukasta otteesta, jäykästä ranteesta ja liian pitkistä sessioista. Hyvä tapa on tarkistaa ote 10 kerroksen välein: jos rystyset ovat valkoiset tai peukalo painaa tukea, ote on liian tiukka.

Ammattilainen aloittaa ergonomian langan kuljetuksesta, ei koukusta. Kun lanka liukuu vasemman käden sormien kautta tasaisesti, oikean käden ei tarvitse kiskoa. Liian tiukka langankuljetus pakottaa koukkukäden töihin, ja jännitys siirtyy kyynärvarteen asti.

Tyypillinen tilanne syntyy marraskuussa, kun joululahjoiksi virkataan pipoja tai isoäidinneliöpeittoa ja iltoja istutaan sohvalla kolme tuntia putkeen. Joulukuun alussa peukalon tyvi on arka. Taukoja kannattaa pitää 20-30 minuutin välein, vaikka vain venyttelemällä sormia minuutin. Valaistus on osa ergonomiaa, sillä pimeänä vuodenaikana huonossa valossa kumarrutaan työn päälle, jolloin niska jumiutuu.

Rajatapauksiakin on. Jos käsissä on nivelrikkoa tai rannekanavaoireyhtymä, paksukaan kahva ei välttämättä riitä. Silloin ohjeita kannattaa kysyä fysioterapeutilta, ja kahvan voi paksuntaa entisestään esimerkiksi polymeerimassalla tai tartuntaa parantavalla kynänpidikkeellä.

Koukun materiaali ja langan liukuminen

Materiaali vaikuttaa siihen, miten lanka kulkee. Alumiini on liukas ja nopea, ja se sopii puuvillalankaan ja akryylilankaan. Bambu ja puu ovat hieman jarruttavia, mikä auttaa liukkaiden lankojen, kuten silkin tai bambulangan, kanssa. Muovi on kevyttä, ja sitä käytetään erityisesti 8-15 mm jättikoukuissa, joissa metallista tulisi raskas.

Teräskoukut pitsivirkkaukseen ovat aina metallia, koska ohut varsi taipuisi muusta materiaalista. Samat periaatteet pätevät puikkoihin, joita käsitellään tarkemmin artikkelissa neulepuikkojen materiaalit.

Yleisimmät virheet koukun valinnassa

Koko sarjan ostaminen ennen kuin tietää, mikä ote ja kahva sopivat. Kannattaa ostaa ensin yksi tai kaksi eri mallia käytetyimmissä koko, esimerkiksi 3,5 mm ja 4 mm, ja virkata niillä viikon ajan. Lankakaupassa voi usein kokeilla koukkua kädessä ennen ostoa.

Ohuen koukun käyttäminen paksun langan kanssa tiiviin pinnan takia. Jos chunky-lankaa virkataan 5 mm koukulla, jokaisen silmukan läpivetäminen vaatii voimaa. Ranne kärsii, ja työstä tulee kovaa kuin pahvi.

Tiheyden korjaaminen puristamalla. Jos silmukat ovat liian löysiä, koukkua pienennetään puolella millillä. Otetta ei kannata kiristää. Tasokoe 10 x 10 cm kertoo suunnan nopeammin kuin arvaus.

UKK

Mikä virkkuukoukun koko kannattaa hankkia ensimmäiseksi?
Aloittelijalle sopii 4-5 mm koukku ja sileä worsted- tai DK-paksuinen lanka, kuten Novita 7 Veljestä. Silmukat näkyvät selvästi, ja virheet on helppo purkaa.

Kannattaako ergonominen koukku, jos kädet eivät ole kipeät?
Kyllä, jos virkkaat yli tunnin kerrallaan. Ergonominen kahva ehkäisee rasitusta, joten sitä ei kannata hankkia vasta kivun alettua. Lyhyisiin korjaustöihin perinteinen alumiinikoukku riittää.

Voiko ohjeen koukkukokoa vaihtaa?
Voi, ja usein pitääkin. Ohjeen koko on suunnittelijan tiheyden mukainen. Jos tasokoe on tiheämpi kuin ohjeessa, koukkua suurennetaan 0,5 mm kerrallaan, kunnes silmukkamäärä täsmää.

Oikea koukku löytyy kokeilemalla

Koukun koko valitaan langan ja halutun pinnan mukaan, ja vyötteen suositus on vain lähtökohta. Kahvan valinnassa ratkaisevat ote ja käden koko. Sopivimman löytää, kun kokeilee 2-3 eri mallia ennen sarjan ostamista. Kun ote on rento, lanka liukuu tasaisesti ja taukoja pidetään puolen tunnin välein, virkata jaksaa koko talven.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)
Yksi arvostelu

    Anneli

    Käytän virkates addin muotoiltuja koukkuja, ei käsi rasitu

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista