Kotimaisen villan jalostus kiinnostaa yhä useampaa neulojaa, joka haluaa tietää, mistä lankavyyhti on peräisin ja miksi suomalainen villalanka maksaa enemmän kuin marketin akryylikerä. Tässä artikkelissa käydään läpi koko ketju lampaan selästä valmiiksi langaksi: keritseminen, lajittelu, pesu, karstaus ja kehruu. Kun vaiheet ovat tuttuja, lankakaupassa on helpompi ymmärtää hintoja, arvioida laatua ja valita oikea lanka villasukkiin, lapasiin tai villapaitaan.
Suomessa on noin 150 000-170 000 lammasta, ja suuri osa villasta on vuosikymmenten ajan päätynyt kompostiin tai poltettavaksi. Tilanne on parantunut pienkehräämöjen ja lampoloiden oman lankatuotannon myötä, mutta kotimainen villalanka on edelleen pienerätuote.
Keritseminen – laatu ratkeaa jo navetassa
Suomalaiset lampaat keritään yleensä kahdesti vuodessa: keväällä ennen laitumelle lähtöä ja syksyllä ennen sisäruokintaa. Syysvilla on usein puhtaampaa, koska kesän laidunkausi ei ole ehtinyt tuoda siihen heinää ja oljenkorsia samalla tavalla kuin talven sisäkausi.
Suomenlampaasta saadaan vuodessa tyypillisesti 2-4 kg raakavillaa. Ammattikerittäjä veloittaa lampaalta muutamia euroja, ja hyvä kerittäjä tekee työn yhdellä vedolla. Toiseen kertaan leikatut lyhyet kuidunpätkät, niin sanotut toisleikkuut, ovat kehruussa ongelma, koska ne nyppyyntyvät ja heikentävät lankaa.
Kokenut villankäsittelijä katsoo ensin taljan kuntoa: onko villassa katkoskohtia, kasvijätettä tai huopuneita kohtia. Sairaus tai stressi voi jättää kuituun heikon kohdan, joka katkeaa karstauksessa. Tällaista villaa ei pelasta mikään jatkokäsittely.
Lajittelu ja pesu ennen kehruuta
Taljan reunat, vatsavilla ja likaiset takaosat poistetaan heti keritsemisen jälkeen. Tätä kutsutaan englanniksi nimellä skirting. Lapojen ja kylkien villa on yleensä tasaisinta ja päätyy parhaisiin lankoihin, kun taas karkeampi osa ohjataan matto- tai huopatuotteisiin.
Raakavillassa on lanoliinia, hikeä, pölyä ja kasviroskaa. Pesussa paino putoaa tyypillisesti 20-40 %, joten 3 kg raakavillaa tuottaa noin kaksi kiloa puhdasta kuitua. Lämpötilan äkillinen vaihtelu ja hankaaminen huovuttavat villan, joten pesu tehdään liottamalla kuumassa vedessä ja huuhteluvesi pidetään samanlämpöisenä.
Suomenlampaan villassa on vähemmän lanoliinia kuin merinossa, mikä helpottaa pesua. Sama ominaisuus tekee valmiista langasta herkemmän huopumaan, mikä on hyvä tietää ennen kuin villasukat heitetään 60 asteen koneeseen.
Karstaus vai kampaus – kaksi erilaista lankaa
Pesty villa avataan ja karstataan. Karstauksessa kuidut asettuvat ristiin, jolloin lankaan jää ilmaa. Tuloksena on kevyt, lämmin ja pehmeästi pörröinen lanka, joka sopii villapaitoihin ja lapasiin.
Kampauksessa lyhyet kuidut poistetaan ja pitkät asetetaan rinnakkain. Kammatusta villasta syntyy sileä, kiiltävä ja kestävä lanka, joka kestää hankausta sukan kantapäässä paremmin. Suomenlampaan pitkä ja kiiltävä kuitu soveltuu kumpaankin, minkä vuoksi rodun villasta tehdään sekä ilmavia neulelankoja että kiiltäviä kudontalankoja. Rodusta kerrotaan lisää artikkelissa suomenlampaan villan käytöstä neuleessa.
Kotimaisen villan jalostus kehräämössä
Kehruussa karstattu tai kammattu villa venytetään ohueksi ja kierretään langaksi. Yksisäikeinen lanka on vielä epätasapainoinen, joten useimmat neulelangat kerrataan: kaksi tai kolme säiettä kierretään yhteen vastakkaiseen suuntaan. Kertaus tekee langasta tasaisemman, kestävämmän ja estää neuleen vinoutumisen.
Suomalaiset pienkehräämöt käsittelevät usein yksittäisen lampolan villan omana eränään. Tilan oma lanka saattaa olla peräisin vain 10-30 lampaasta, ja värisävy vaihtelee erästä toiseen. Tästä syystä lampolan lankaa ostetaan koko projektiin kerralla – jälkitilaus samasta sävystä ei välttämättä onnistu enää seuraavana vuonna. Lampoloista ja niiden myymälöistä löytyy lisätietoa artikkelista kotimaiset villatilat ja lampolat Suomessa.
Osa harrastajista vie oman villansa kehräämöön ja saa takaisin valmiita vyyhtejä. Palvelun hinta määräytyy kiloittain, ja jonot ovat syksyisin pitkiä, koska keritsemiskausi osuu samaan aikaan pimeän neulontakauden alun kanssa. Käsin kehrätty lanka on aivan oma lukunsa, ja siitä kerrotaan tarkemmin artikkelissa käsinkehrätyistä langoista.
Värjäys ja viimeistely
Valmis lanka myydään joko luonnonvärisenä tai värjättynä. Suomenlammas on rotuna monivärinen: valkoista, mustaa, ruskeaa ja harmaata esiintyy luonnostaan. Kainuun harmas puolestaan tuottaa harmaan sävyjä, jotka vaihtelevat vaaleasta hopeasta tummaan antrasiittiin, eikä niitä tarvitse värjätä lainkaan.
Valkoinen suomenlammas ottaa värin kirkkaasti, koska kuidun kiilto heijastaa valoa. Monet indie-värjärit käyttävät kotimaista pohjalankaa, jolloin 100 gramman vyyhti maksaa tyypillisesti 20-35 €. Luonnonvärinen lampolan lanka on usein halvempi, noin 12-25 € per 100 g.
Myytti: kotimainen villa kutittaa aina
Moni välttää suomalaista villaa, koska muistaa lapsuuden kutiavat villasukat. Kutina johtuu kuidun paksuudesta ja käsittelystä, ei siitä, mistä maasta villa on peräisin. Suomenlampaan villa on kuitenkin karkeampaa kuin merino: merinon kuitu on tyypillisesti alle 22 mikronia, kun suomenlampaan villa on keskimäärin hieman paksumpaa, mutta yksilöiden ja tilojen välillä on suuria eroja.
Karitsan ensimmäinen villa on selvästi pehmeintä. Hyvin lajiteltu ja karstattu suomenlampaan villa tuntuu monen ihoa vasten ihan miellyttävältä. Ainoa varma testi on pitää vyyhtiä kaulaa vasten minuutin ajan lankakaupassa ennen ostopäätöstä.
Poikkeus: jos iho reagoi kaikkeen villaan, syy voi olla jäännöslanoliini tai yksinkertaisesti herkkä iho. Silloin kannattaa kokeilla OEKO-TEX-sertifioitua merinoa tai alpakkaa ennen kuin villalanka hylätään kokonaan.
Yleisimmät virheet kotimaisen villan kanssa
Ensimmäinen virhe on liian pieni lankamäärä. Lampolan erät loppuvat, eikä samaa sävyä välttämättä saa enää. Villapaitaan kannattaa ostaa yksi vyyhti ylimääräistä.
Toinen virhe on tasokoeneuleen ohittaminen. Kotimainen villa kutistuu ja kuohkeutuu ensimmäisessä pesussa enemmän kuin superwash-käsitelty merino. Mallitilkku pestään ja kuivataan ennen kuin neuletiheyttä mitataan.
Kolmas virhe on raakavillan ostaminen ilman kokemusta. Talja näyttää edulliselta, mutta pesu, lajittelu ja karstaus vievät kymmeniä tunteja. Aloittelijan kannattaa ostaa valmiiksi pestyä ja karstattua kehruuvillaa, jos käsikehruu kiinnostaa.
UKK
Miksi kotimainen villalanka on kalliimpaa kuin tuontilanka?
Tuotantoerät ovat pieniä, keritseminen ja lajittelu tehdään käsin, ja kehräämöjä on vähän. Isot tuontimerkit kehräävät satoja tonneja kerralla, mikä laskee kilohintaa merkittävästi.
Kestääkö suomenlampaan lanka sukissa?
Kestää, erityisesti kammattuna ja kolminkertaisena. Kulutuskestävyyttä voi lisätä neulomalla kantapään vahvennetulla kantapääneuleella tai käyttämällä kantapäässä vahvistuslankaa.
Voiko kotimaista villaa pestä koneessa?
Käsittelemätöntä villaa ei kannata pestä tavallisella ohjelmalla, koska se huopuu. Villaohjelma 30 asteessa ja villapesuaine toimivat useimmiten, mutta käsinpesu on varmin.
Mitä jalostusketju kertoo lankaostoksesta
Kun lampolan lankavyyhdin etiketissä lukee rotu, tila ja kehräämö, siitä näkee jäljitettävästi kuidun koko matkan. Hinta selittyy keritsemisellä, käsin tehdyllä lajittelulla, pesulla ja pienerien kehruulla. Paras tapa aloittaa on ostaa yksi luonnonvärinen vyyhti lapasiin, neuloa mallitilkku ja pestä se. Sen jälkeen tiedät, miltä kotimainen villa todella tuntuu ja käyttäytyy.